Elämän muutos.....

Pitkästä aikaa sain aikaiseksi tänne jotain räpeltää. Katsoin tuossa omaa tekstiäni..."Toteutan täydellistä elämänmuutosta....blaa, blaa" Juu, kaikki on muuttunut, mutta yhä hullummaksi vain!!! No, täytyy sanoa että ahdistavaa tai tympäsevää ei ole enää. Paitsi ainainen kiire joskus ärsyttää (ketäpä ei??). Tässä vedetään rallia kuskaten ketä milloin mihinkin ja ravataan ympäri suomea/maakuntaa jääkiekon perässä! Mutta, mutta, äidille on luvattu Lamborgini kun vuodet vierii, ja isille Saab! :) Näillä eväillä jaksaa kun saa noin hauskoja letkautuksia kuulla, hih.

Viime kesän hitti!

Vähän meni viime vuoden ensimmäinen postaus keturalleen! Piti tehdä kaikenlaista ja kirjoitella useammin, JUST JOO. Tuli kaikenlaista hässäkkää ja kiirettä ja ylimääräistä hommaa joten ei vaan ehtinyt. Ehkäpä tästä lähtee....tai sitten ei. Nyt on kotona koko talon remontti menossa ja aikataulu olisi itsellä et syyskuussa valmista ja sitten matkoille lepäämään. Katsotaan miten käy. Mutta viime kesän hittituote meidän mökillä on kuvassa. PALJU. Kaveri teki ja tästä ei palju parane. Suuri, neliskanttinen ja "katto" sekä kansi. Lämmitys kestää n 4 tuntia ellei ole ihan jäistä vettä (Kokeiltu myös talvella, vesi merestä....)Tuli vain pieni laskuvirhe koon puolesta, kaverin oma on pyöreä ja teki saman kokoisen, mutta kanttisen....litramäärä nousi 500 litraa! No, onneksi meressä riittää. :)

Kirja

Luin juuri Michael Monroen elämäkerran. Syy jonka vuoksi kirja todella kiinnosti, juontaa juurensa Hanoi Rocksin alkuaikoihin jolloin olin fani...en mikään fanaattinen mutta kuuntelin ja tykkäsin kovasti. JA tapasin bändin Brightonissa juuri kun olivat lähtemässä Amerikan valloitukselle....Olipa kerran kolme teiniä jotka olivat kielikurssilla ja hoksasivat että oman maan huippubändi oli keikalla kaupungissa...Tahtoi sinne. Ei mitään muistikuvaa oliko ikärajaton vai mikä, mutta pienellä klubilla esiintyivät eikä siellä ollut mitään myyntiä. Huippua oli lavan edessä seisoa ja bailata! Jälkeenpäin joku sai loistoidean kun ei maltettu lähteä keikan jälkeen pois. "Hyökättiin" takahuoneeseen...me vain mentiin.... Toki meidät ajettiin pois, mutta lopputulos oli että Andy McCoy tuli perässä ja jutteli meidän kanssa varmaan tunnin ovella. Siinä olivat teinit ihmeissään...ja Hulkkokin oli ihan järkevän oloinen sihen aikaan.

Näin kolme vuosikymmentä (tai jotain)myöhemmin oli ihan hauska lukea Michael Monroesta. Olen seurannut koko porukan edesottamuksia oikeastaan koko ajan, vaikken musiikkia olekaan enää juuri kuunnellut. Olen tiennyt että Michael on todella arvostettu muusikko rock-piireissa ympäri maailmaa mutta silti yllätti hänen suuruutensa sillä saralla. Kovaa on ollut, mutta joka kerran mies on noussut ja jatkanut. Uskomaton sitkeys miehellä.Ja sattui myös hauskasti että juuri kun kirjaa luin, tuli Michael Monroen konsertti tv:sta, olihan se pakko nauhoittaa ja katsoa.
Kyllä se Hanoi Rocksin "Taxi Driver " kolahti edelleen...:D