Huikea U2

Johan oli mahtava show U2:lla. Mä olen vieläkin niin fiiliksissä ettei oikein tiedä miten kuvaisi sitä. Viime vuonna olimme Tukholmassa katsomassa Coldplay: tä ja se oli niin upea että vähän etukäteen mietitytti saako U2 saman fiiliksen aikaan. EI EPÄILYSTÄKÄÄN. Ei tullut ajatusta että tässä tehdään työtä. Niillä on edelleen ilo tallella vaikka ovat veivanneet "tätä samaa" jo 30 vuotta. Minusta tuli melkein jo fani! :)
Sattui vielä meille perjantaina olleille säkä että koko konsertti nauhoitettiin!!!! Eli todennäköisesti saamme tuon konsertin vielä nähdä ja nauhoittaa tv:stä joskus syksyllä tai talvella. Täytyy olla silmät auki ja sormi nauhoitusnappulalla.

                                   Melkoinen lavahärdelli!

                                     Ja valoshow oli huikea.
Ja kannatti mennä kuuntelemaan lämppärikin joka oli Razorlight. Oli myös erinomainen.

Mökkielämää vol.2

Ja lisää yömaisemia.

21.7 n. klo 0400

24.7 n. klo 00.00. Kahden alimmaisen kuvan kuvausväli on 5 minuuttia! Voitteko kuvitella?! Mulla on varmaan joku taivaanranta -neuroosi. Hih.

Mökkielämää

Ja niin siinä kävi että sain olla koko kesäloman mökillä!!! Pieni mietintä asiassa oli jaksavatko lapset olla yhtäjaksoisesti 4 viikkoa "metsässä", mutta eihän lapset halunneet tulla kotiin senkään jälkeen vaan olimme vielä viidennen viikonkin. :)
Tässäpä pieniä taivaanrantamuistoja kesältä.....

tämä oli juhannuksena. Otettu n.2.00 yöllä.

Nämä on 6.7. n. klo 00.00

Kesän kukka-antia

Ennen juhannusta oli juhannusruusuni mahtava

ei jäänyt Tornionlaakson ruusu kakkoseksi hieman myöhemmin.

Kesän iloja ja kauhuja

Nyt se on kesä mennyt lomien osalta mutta toivottavasti vielä ilmat pysyvät mukavina. Postaukset ovat kesän aikana jääneet monestakin syystä. Alkukesä alkoi mahtavasti kun sain just ennen juhannusta tiedon että pääsin kouluun!!!! Jihuu. Sen jälkeen alkoivatkin surullisemmat tapahtumat....... 30.6 juuri ennen kesälomaani rakas koiramme Viivi loukkasi jalkansa ja jouduimme tekemään päätöksen lopettamisesta.

Olemme edelleen suruissamme mutta pahin on jo ohi. Olemme saaneet Viivin takaisin ja hautaamme tuhkat mökille paikkaan jossa hän tykkäsi olla.

Viikkoa myöhemmin mummuni nukkui pois yllättäen. Surua siis riittää pitkään. Aluksi suurin huoli olikin papasta jolle se tuli myös yllättäen. He olivat yhdessä 68 vuotta joista 64 naimisissa. Harva tänä päivänä yltää samaan. Onneksi pappa on toipunut jo normaaliin elämään vaikka suru tuskin häviää koskaan.