Nyt se on kesä mennyt lomien osalta mutta toivottavasti vielä ilmat pysyvät mukavina. Postaukset ovat kesän aikana jääneet monestakin syystä. Alkukesä alkoi mahtavasti kun sain just ennen juhannusta tiedon että pääsin kouluun!!!! Jihuu. Sen jälkeen alkoivatkin surullisemmat tapahtumat....... 30.6 juuri ennen kesälomaani rakas koiramme Viivi loukkasi jalkansa ja jouduimme tekemään päätöksen lopettamisesta.
Olemme edelleen suruissamme mutta pahin on jo ohi. Olemme saaneet Viivin takaisin ja hautaamme tuhkat mökille paikkaan jossa hän tykkäsi olla.
Viikkoa myöhemmin mummuni nukkui pois yllättäen. Surua siis riittää pitkään. Aluksi suurin huoli olikin papasta jolle se tuli myös yllättäen. He olivat yhdessä 68 vuotta joista 64 naimisissa. Harva tänä päivänä yltää samaan. Onneksi pappa on toipunut jo normaaliin elämään vaikka suru tuskin häviää koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti